E s i t t e l y

Olen Vakkerin Timppa

Metsästys ilman koiraa on kuin rukkaset kädessä söis, kummastakaan ei tahdo tulla mitään.

Ensin oli pystykorva, jonka kanssa harjoittelin metsästyksen saloja. Seuraavaksi tuli ajokoiria, joita oli 80-luvun puolenvälin tietämillä parikin kappaletta. Linnunmetsästys kuului silti voimakkaasti harrastepiiriin.
Ja vuonna -88 meille kotiutui ajokoiran kaveriksi maksanruskea labradori Bella. Bellasta kehittyi armoton joskin ”hieman” omavaltainen kaikenriistan karkoittaja ja talteenottaja. 90-luvun puolivälin paikkeilla tuli ajatus, että Bellalle kaveri. Olin päässyt metsälle kaverin seisojan kanssa ja se kovin miellytti. Vapunpäivänä v.96 meille muutti Lkssu Jose, Limon kennelistä Parviaisen Reijolta. Reijo ja Jose sorvasivat minusta kanakoiramiehen. 13vuotta on vierähtänyt kanakoirien parissa, joita Josen lisäksi on ollut Limon Likka, Eräaamun Emmi ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Bren Alpoksen Qicca

Ensimmäisen lintukoiran kouluttaminen, tuntui joskus aika työläältä. Ei oikein tiennyt mitä pitäisi opettaa, ja varsinkaan miten. Mutta sain kun sainkin Bellasta tottelevaisen koiran ja metsästyskoiran, mutta en niin tottelevaista metsästyskoiraa kun olisin halunnut. Josen myötä tuli perehdyttyä metsästyskoiran koulimiseen jo paremmin. Kun kasvattaja oli vahvana tukena ja pääsin kuulemaan ja näkemään kokeneempia koiramiehiä, tuntui homma jo paljon helpommalta. Vasta Josen kautta ymmärsin miten noutajaakin olisi pitänyt opettaa. Nykyään haluan päästä koirieni kanssa mahdollisimman helpolla, helpolla siinä vaiheessa kun lähdetään harjoittelemaan riistalle.

Kouluttamisesta

Olen vahvasti pentuaikaisen opettamisen kannalla, nimenomaan pentuaikaisen. Kun jo luovutusiästä alkaen opetetaan niitä asioita mitä myöhemmin tulee ehdottomasti hallita, ja rakennetaan oikeita käyttäytymismalleja niin myöhemmin, varsinainen metsästyskoulutus on paljon mutkattomampaa. Koiran voidaan antaa harjoitella. Varsinkin lintukoirien kohdalla, se on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Ja miksi odottaa että koira itsenäistyy, herää riistalle ja oppii omia toimintamallejaan. Malleja jotka saattavat hyvinkin paljon vaikeuttaa edistymistä koiran kanssa. Ja muuten’ opettamisen tulisi aina johtaa johonkin ”koiran kannalta”

Havaintoja

Minulla on ollut onneksi mahdollisuus metsästää erilaisten metsästyskoirien kanssa. Mutta viimevuodet olen harrastanut ja toiminut lintukoirien parissa. Metsästyskoiria on moninainen joukko, mannermaisia ja brittiläisiä kanakoiria, ylösajavia, noutajia on ajavia ja haukkuvia. Ja vaikka ne päällisinpuolin vaikuttavat niin erilaisilta, ja tapa metsästää on erilainen. Esim. kanakoiralla ja ajokoiralla, eivät ne koirat kuitenkaan niin erilaisia ole. Perusasiat ovat pitkälti samoja mitä tulee metsästystottelevaisuuteen. Ongelmatkin ovat hyvin paljon samoja, riippumatta siitä onko kyseessä kanakoira, noutaja, spanieli tai vaikkapa ajokoira. Lintukoirien, kanssa puuhataan nykyään paljon muutakin kuin metsästystä. Harrastetaan Agilitya käydään tokokentillä ym. Nämä ovatkin hyviä tapoja hioa yhteistyötä, kunhan ei unohdeta metsästystottelevaisuuden merkitystä. Hallittavuuteen riistalla tarvitaan enemmän. Kun koira tottelee riistalla, tottelee se muuallakin.

Erä-Vahti

Toimii Laukaan Vehniällä. Vehniä sijaitsee Jyväskylän ja Äänekosken puolivälissä joten tänne on helppo osata. Valtatie 4 (75) kulkee kylän läpi, joten ohi ei voi ajaa. Toimipisteenään Erä-Vahti pitää Vehniän Erä-Veikkojen Errauspojan kotaa, niinpä puitteetkin ovat erälliset, kerta metsästyskoirien kanssa toimitaan. Kodalta avautuu myös kanakoirien koulutukseen mainiosti soveltuvaa Keski-Suomalaista metsämaastoa, jota on riittävästi useammankin koira hakuerälle. Alueelta löytyy myös Erä-Veikkojen Eräkämppä, jossa on vallan mukava käydä hakuerien välissä elpymässä ja vaikka kahvittelemassa. Riistana alueella on metsoa, teertä, pyytä ja vallankin muuttoaikaan on ollut runsaasti lehtokurppia, joka on oikein mainio lintu nuoren koiran koulutukseen. Alueelle tullaan myös laittamaan fasaaneja.